Päätäit ja niiden karkoitus ekologisin keinoin

Lomat on loppuneet ja lapset ovat siirtyneet kesälaitumilta kouluihin ja päiväkoteihin. No sekös sopii myös täille, onhan tartuntamahdollisuudet nyt moninkertaiset ja ravinnonsaanti taattu.

Päätäi on 2-3 mm pitkä siivetön hyönteislaji. Kuoriutumisen jälkeen täi voi olla hyvin vaalea , tai melkein musta. Täin väri riippuu usein hiusten väristä. Munat eli saivareet muistuttavat seesaminsiemeniä ja ovat tiukasti kiinni hiuksen tyvessä. Päänahka voi kutista aika-ajoin todella voimakkaasti.

Apteekit myyvät erilaisia täishampoita ja täikarkotteita, mutta tiesitkö että täit voidaan hävittää myös luontoystävällisemmin keinoin?! Salaisuus piilee eteerisissä öljyissä! Löysin jostain vanhasta Ruohonjuuren blogista seuraavanlaisen ohjeen:

1. Päästä poistetaan kaikki täit.
2. Tehdään seos juoksevasta kookosöljystä, teepuuöljytipoista: esim. 1dl kookosöljyä ja 15-20 tippaa teepuu- tai laventeliöljyä sekoitetaan keskenään. (Pitkille hiuksille tarvitaan seosta enemmän).
3. Öljy sekoitetaan kaikkialle päänahkaan ja hiuksiin. Seuraavaksi laitetaan muovipussi tiiviisti päähän ja annetaan karkoitusseoksen vaikuttaa vähintään yhden tunnin ajan.

4. Pestään hiukset ja kammataan kaikki saivaret irti. Saivaret ovat nyt aikas nuukahtaneita ja irtoavat öljyn ansiosta tosi helposti.
5. Pestään shampoon avulla pois loput öljyt.
6. Kuivataan föönillä (Kuuma kukistaa myös saivaret).
7. Tarkastetaan tilanne seuraavana päivänä ja sitä seuraavanakin - kunnes ollaan varmoja, että täiden taival on päättynyt.

 

Täiden tartuntaa voidaan myös ennaltaehkäistä tiputtamalla hattuun tai paidan kaulukselle niskaosaan teepuu- tai laventeliöljyä. 

 

Laventeliöljyä kannattaa suosia etenkin pienillä lapsilla!

Meidän perhe on vielä toistaiseksi säästynyt täidenhäätöoperaatioilta, liekö ennaltaehkäisyllä sitten osuutta asiaan, koska meillä teepuuöljyä on viime vuosina kulunut melkoisen paljon :)

"...raapii päätä..." Kutitus alkaa kun edes miettii näitä inhottavia olioita, toivottavasti niiltä säästytään tänäkin vuonna!

Vähän sormiruokailusta

Sattui silmään tällainen juttu, joten ajattelin tästä vähän kirjoitella vaikkei suoranaisesti liitykkään omaan aihepiiriini muuta kuin että luomua suosin tällöinkin :)

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2012081915971064_ru.shtml

Olipas muuten hauska idea tuo Ravintola Koura ja Pinsetti! Vinkkinä jollekkin muulle myös seuraavaa ravintolapäivää silmälläpitäen!

Meillä Väiski (nyt kohta 2vee) ilmoitti puolivuotiaana oksentamalla soseet kaaressa lattialle ettei aio sellaista moskaa syödä. Kaikki temput kokeiltiin mutta ei. Jostain käsiini ajautui juttu sormiruokailusta, siitä innostuneena meidän perheessä ruvettiin kokeilemaan tätä ja kas kummaa, ruoka rupesi pojalle uppoamaan. Kuten tuossa jutussakin mainitaan niin on totta että oma ruokailu helpottuu äärettömän paljon. Koko perhe ruokailee samaan aikaan ja kenenkään ruoka ei jäähdy lautaselle!

Väiskin ruoka koostui aluksi höyrytetyistä luomukasviksista, porkkanasta, perunasta, bataatista, parsakaalista jne. Sitten ruvettiin lisäämään hedelmiä ja pikkuhiljaa mukaan tuli liha, kana ja kala. Viljatuotteet hän söi mm leivän muodossa. Väiski valikoi hyvin tarkkaan mitä milloinkin söi, toisinaan kelpasi vain kasvikset, toisinaan ne lensi suoraan lattialle. Koiralla oli siis onnenpäivät näihin aikoihin kun Väiski rupesi tutustumaan ruokaan. :)

Lusikka/haarukka otettiin jossain vaiheessa ennen vuoden ikää mukaan, mutta harvoin sillä mitään muuta tehtiin kun hakattiin pöytää... käsin ruoka meni helpommin suuhun. Oli hauska seurata lapsen syömistä ja sitä mikä minäkin päivänä kelpasi. Ruokajuoma tarjottiin snapsilasista siinä vaiheessa kun normaalit maitotuotteet tuli mukaan.

Sormiruokailusta saa paljon tietoa netistä mutta itselleni tärkeä oli kirja Omin sormin suuhun (Rapley, Gill - Murkett, Tracey), jonka kirjastosta kävin lainaamassa. Myös mies suostui tämän lukemaan ettei sitten kauhistu sitä sotkun määrää ;)

                   Väiski 8,5kk jauhelihakastiketta ja makaronia luomuna, luonnollisesti ;)

Ekoisaa elämää

Kuka?

Olen Suvi. Minulla on mies ja neljä ihanaa lasta. Minulla on myös pieni ekokampaamo / ekokauppa Kanerva. Valmistuin viikko sitten ekokampaajaksi Helsingin Prakticumista. Aikaisemmin olen työskennellyt kampaajana, lähihoitajana ja ollut kotiäitinä. Kiinnostukseni ekologisuutta kohtaa on lähtenyt melkolailla silloin kun tyttäreni (toinen lapsista) oli vauva. Silloin keksin kestovaipat. Huomasin miten paljon jätemäärät pienenivät kun käytössä ei ollutkaan tavalliset vaipat.

Olen myös ollut jo kauan innokas kirppiksien kiertäjä ja jätteiden lajittelija. Sitten alkoi kiinnostaa luomu. Totaalinen muutos ekologisempaan suuntaan tapahtui kun kolmas lapsista teki tuloaan. Pienimmät ovat siis saaneet nauttia näistä asioista koko elämänsä. 

 Mitä?

Ekokampaajan koulutuksen aikana opin mielettömän paljon paitsi kampaamo ja kosmetiikka-asioista myös siitä mitä suuhun kannattaa laittaa ja mitä ei, mitä kaikkea mahtavaa meidän luonto pitää sisällään ym. Näistä asioista tulen kirjoittelemaan myös täällä.

Kotiäitinä oleminen alkoi väsyttää ja tuntui että nyt on keksittävä jotain. No luonnollisestikin se minun tapauksessa tarkoitti työtä, koska olin siitä elämästä ollut jo tovin poissa. Luin jutun ekokampaamoista ja silloin tapahtui jotain, se oli rakkautta ensi lukemalta. Tämä on minun juttuni. Hain kouluun ja pääsin sinne ja sillä tiellä nyt ollaan, viikon vanha ekokampaaja!

Ekokampaajia on monenlaisia, minä kuulun niihin joilta ei kampaamosta löydy muuta kuin puhtaita tuotteita ja raaka-aineita. Kasvivärjäykset tehdään Hennaa (Lawsonia inermis), Indigoa (Indigofera tinctoria) ja Sennaa (Cassia obovata) sekoittamalla, joihin lisätään erilaisiat yrteistä, juurista, lehdistä jne keitetty liemi. Puhdistushoitohin käytetään savea ja karrageenia (merilevää). Myös intialainen päähieronta ja energialeikkaus kuuluu palveluihin normaalin hiustenleikkauksen lisäksi.

On ihan mieletöntä että saa tehdä työkseen sellaista mikä on niin lähellä sydäntä. Luontoa ja ihmistä kunnioittaen.

Tässä hyvin pieni tiivistelmä siitä, mitä tuleman pitää.